tiistai 5. elokuuta 2014

Autiotalon auvossa




Hyvää, hyvää iltaa.

Ihanaa kun autiotalolöydöt on kuivunu, mä kun pesin ja kuurasin ne harjalla ja letkulla ihan pihalla ja nyt ne on meillä. Kotihoidossa! Turkoosit tuolit oli helmiä ja puulaatikot keittiön pikkupöydällä ja olkkarin kaapin päällä kuin timantteja tai miten niitä ny sanoin osais kuvailla. Pääsee niinkuin näkemään kaapinkin taas kivana. Surkeeta kun niin välillä kyllästyy siihenkin, vaikka on niin vanha ja charmikas. Mut se kaipas vaihtelua selvästi kun avosylin otti tuon ikivanhan leipomoloodan vastaan!

Valkeat tuolit hyppäsi meidän matkaan ihanasta Josefiinan aitasta Lohjalta. Kaunis kermainen varsinkin tuo vasempi. Ja upeaa nikkariniloa pinta pullollaan.




Riihimäen lasin nostalgiset purnukatkin löytyi autiotalosta. Uutuuttaan kuin hohtaisi huolellisen pesun jäljiltä. Liotusta ja lipeää niin että. Kuudesluokkalainen poikani kun tuumasi romukasan nähtyään autossa, että "mitä ihmeen roskaa, mistä, varmaa jotai huumetta seassa, äiti, ootsä ihan jonne häh..."








Mun mies pääsi kesälomallaan niin lomatunnelmaan, että ihan poras muutaman ruuvin seinään sopiviin kohtiin, että sain kyökkiinkin tään pienen aina mukana kulkeneen maustehyllyn, että voin siihenkin järjestellä vaihtuvia "näyttelyitä". Se on niin ihanan nukkekotimainen, kerrassaan. Minimalistit sulkekoon silmänsä, mä vasta avaudun kaikelle söpölle.






Aina yksi talo lisää meille mahtuu! Mä rakastan käyttää söpöt pikkukankaanpalalöydöt tälleen hyödyllisesti. Kun just tuosta mallailusta tykkään ihan kamalasti. Että mikä kangas sopis mihinkin. Ei ole väliä mikä siitä tulee, joku helppo täytyy tulla koska mun kärsivällisyys ei ole huippuluokkaa. Kesäleirillä opetettiin punontaa leirilapsille, ihan todella teknistä oli. Ensi kerralla vois olla taas rennompaa luovaa läträämistä, kyllä. Somaa sommittelua. Insinöörit on erikseen! Mutta löysin niin inspiroivia ohjeita Youtubesta.




Kesälomatunnelman huipentuma oli kanssa se, kun sain voiman ja tarmon maalaa seiniä! Se tuli siitä, kun meille oli tulossa yövieraita heinäkuun alussa ja mun vaan tartti häivyttää se villivihreä poies kauas. Pikkuripauksen sitäkin sävyä ehkä sietäis noin sadan vuoden päästä... Vai mitä oot mieltä, eikö aika silleensä rauhallinen oo nyt? Surkeen muotiväri saattaa olla, mutkun tuntuu se aidosti hyvältä itsestäkin. Ja entäs sitten nää matkalaukut, vanhat antiikkiset. Ihanaa oli bongata sieltä autiotalon yläkerran perukoilta nököttämästä justiinsakin sopevan harmaa tollanen pieni. Mä keksin joskus niille täyttöä, ne on osittain saanutkin lankoja sisäänsä. Mutkun mä neulon niin langat hupenee.. Joku päivä vois ihan tumppujakin kuvata! Ja käyttää, kun arvatkaa mitä, hyvät kuulijat, talvi on tulossa!!! Ensi kuun jälkeen on jo lokakuu. Carpe diem. Että eikun beachille taas huomenna.

M.

6 kommenttia:

  1. Voi miten rauhallinen tuo seinä!!
    Jostain löysit autiotalon?!
    Ja joo en sulkenut silmiäni, vaan katselin. Taiteella laitat! =)

    VastaaPoista
  2. No sä. Sullahan on taito nähdä erilaiset kyvyt! Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Oi ja iik tuota nikkarin iloa, just kun luulin kyllästyneeni museokamaan! Ja poikien juttuja on niin hauska kuunnella, ootsä ihan jonne... Hymyilyttävä reaktio. Täällä ollaan kovin helteen laiskistamia, jospa saisin syksyn tullen innostusta jota niin sinussa ihailen. Siis innostusta luoda kotiin viihtyisää tunnelmaa, siisteyttä ja silmän iloa. On tuo harmaa charmikas. Hyvä tausta söpöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten onkin oikeesti hauskoja nuo teiniintyvät lapsihumoristit! Teilläkin on niitä ja tään vanhimman poikanne läyheä puhetyylihän ohjaa selvästi meidänkin poikia. Että kiitos kun ootte olemassa. Meille ootte hirveän tärkeä idoliperhe! Turha mua on ihailla! Mä oon just siitä niin miettiny että miksi mun osa on olla heikko. En pysty yhdistää perhettä ja kodinulkopuolista työelämää. Enkä pääse aamuisin sängystä ylös. Jossain usvassa meen enkä saa iloa muusta kuin ällöttävän materialistisista asioista... Että tuollasia uraohjuksia mä ihailen!!

      Poista
  4. Ehkä me vaan kuvitellaan toisten olevan jotain superihmisiä, kun joku asia näyttää niin onnistuneelta. Vai uraohjuksia, mulla on ainakin ura haudattuna naftaliiniin ja kotikin aika heikossa jamassa. Kuulostaa tutulta tuo usva ja uupumus. Eikä niihin jatkuviin äiti-huutoihin jaksaisi millään edes vastata. Salaa riemuitsen, kun koulu alkaa! Ehkä tämä helleputki on uuvuttanut, ja virtaa tulee taas lisää kun sää viilenee. Ja koti hiljenee päivisin. Toivotaan sitä puolin ja toisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot niin ihanan ymmärtäväinen <3 Todellakin samat tuntemiset. Kiitos.

      Poista