Kaunopunahattujen aikaan

 

Iltaa lukijani.

Kiva kun tulit taas!

Joskus aattelin et tylsää ku niin harva kommentoi, et ei ees viittis sit kirjottaa koko blogia, mut nyt oon huomannu että kun sehän on mä joka tästä nauttii kun saa poimittua harmaan arjen keskeltä jotakin ilopilkkuja ja vielä kuvankäsittelyllä vähän ku lisätä sitä kultareunusta elämään. Niin riittää mulle kun nään että te käytte täällä! Jutut nyt on mitä on mutta kait, mitä luulet,  tässäkin voi kehittyy sinnikkäällä harjoittelulla..

Tervetuloa.

 

Löysin joskus kirppikseltä tuollasen hienon venäläisen huivin, josta heti aattelin jotain tilkkutyötä ommella, ei ollut mun tyylinen noin pukeutumismielessä. Siitä kuoriutui hieman vinksahtanut ja säikähtänyt lintukainen, hengenheimolaiseni :-)

Mekkokortteja väsäsin jo vuosia sitten ja nyt sain uuden innon. Kun pikkulikkoja syntyy koko ajan ympärillä! Näis korteissa saa kanssa ihanasti näperrellä ja tulee nopsasti valmista. Sain muuten lopultakin aikaiseksi siirtää työhuoneen pikkuhyllystä ajautuneet rojut kohti penkojaiskassia, roskista ja muita nurkkia ja sain kankaani kuta kuinkin värijärkkään. Jeees. Täst mä ny nään mitä mulla on! Ihan älyttömän ylellistä mun mielestä. Voi niinku ottaa kuin kaupan hyllystä tuosta ja mallata.

Kirjoneulekintaita kohti.

Ja uusia työväenopiston kursseja! Voisin valita jonkun uudenlaisen jumpan kun sain hyvän idean vaihdella lajeja. Tänään tein kesän toisen pyöräretken pikkupoikani kera, sekin oli niin paljon juoksua viihdyttävämpää. Vaihteeksi ainakin. Sitä helposti urautuis totuttuihin uomiin jos ei joku vähän vinkkais.. Muutenkin antakaa ideoita mitä kaikkea liikumista vois kokeilla!

 

Kaunopunahatut kukoistaa upeimmillaan pihasssa. Ne sojottaa kohti taivasta hurjan korkealla, ei uskois että ne vasta muutama vuosi sitten istutin pieninä taimina. Nyt on jo sen näköisiä, että kestävät mitä vaan, jopa tosiaankin tään helteisen kesänkin. Kyllä mä kastelin niitä koska on ne sen arvoisia. Kimpun kokosin yhdestä ruusun oksasta, kahdesta kaunopunahatusta, pihlajanmarjaoksasta, pensashanhikista, nupullaan olevista kultapiiskumaisista villeistä. Ainiin ja juu, pinkki piharatamo myös taustalla. Löysin sen pihatuvan kupeesta äsken kun niitin heinää alas. Miehenkorkuista. Miksi rikkaruoho kasvaa aina voimakkaimmin?

Vielä kun sais virkattua noihin tumppuihin södet pikkukukat niin ois muuten, eikö oiski, aika hyvät?

Voi erkki kun ihanaa kun alkaa pimeät kynttiläillat. No ei vaine. On se vähä kauheetakin. Mä tykkään kesän valoisuudesta. Toisaalta odotan joulua ja tyydyn vuoden kiertoon. Varmaan amppareiden into laantuu kun saavat syyskylmästä osansa, ei haittaa yhtään. Niitä on tänä kesänä ollut jotenkin enemmän kuin ennen ja ärhäkämpiäkin ovat olleet. Ja aina ruoka-aikana paikalla! Puuhamaassakin kun käytiin siskoni ja pentueen kaa niin ei hetken rauhaa mässätä saatu. Puolensa siinäkin toki :-) Mikähän ampiaisten merkitys on ekosysteemille...Onks ne linnunruokaa tms, tarvii melkeen googlettaa.

No juu, oikein mukavaa koulunalkua teille kaikille ja teidän kaikkien lapsille! Oppiminen on ilomme ja ei oppi ojaan kaada. 

Hyvää yötä,

lämmöllä, M.