torstai 27. kesäkuuta 2013

Aikaan sireenin, pionin ja orvokeiden




Moi taas pitkästä aikaa!

Kesäkuu on ollut niin kukkivan kesäinen ja lämmin, ihanaaaa. Viheriäisillä niityillä on saatu levätä. Ja virvoittavaa vettäkin nähty seuramatkalla Saaremaalla. Pionit on kyllä kanssa ihmeellisiä. Niin suuria kukkia, ettei varsi meinaa jaksaa kantaa. Vähän kuin liikaa syönyt nainen - vatsa vetäis ja polvetkin kestäis, muttei kanna sorjat nilkat... Puhun ihan vain omasta kokemuksesta.

Toukokuun lopulla käytiin yhden ihanan ystäväni kanssa Porvoon vanhan kaupungin kauneudesta nauttimasta. On siellä kyllä niin kiva aina käydä. Kuulostaa nyt tietty siltä että tää on pelkkää juhlimista tää elämä mutta kun niinhän se onkin :) Tosin oikeesti mä kitken pihaa kaiket päivät ja ruokin tätä lapsilaumaa. Oikeesti, ihan lämmin siinä tulee. Toi vihreä muovimatto keittiöön löytyi sieltä minilomalta ja oliiviöljy.  



Akselikirppikseltä tarttui mukaan talotyynyyn katto alias Tyttärelle liian pieni kukkakirjottu paitis. Näen pikkuruisen talotyynyn jo sieluni silmin... Kaikki vanhat kirjonnat ja uudetkin on niin söpöjä just pikkusissa ommelluissa linnuissa ja missä vaan, uudessa ympäristössä.




Varsinainen rippijuhlasuma tänä kesänä. Neljä ystävien lasta, ystävää, pääsi ja pääsee ripille. Jopa ensimmäinen kummityttö! Kortteja sitten täs on vähän ommeltu taas.
Nyt pihakeinuun!
Milla



2 kommenttia:

  1. Kauniit kortit!
    Ja ihanan valoisat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Juu pienellä säädöllä valoisaksi saa :)

      Poista