tiistai 13. marraskuuta 2012

Niels Harving

Heisveis!

Aika paketoida joululahjat, kuulin Norjassa asuvalta ystävältäni. On, on. Kun vaan saisi sisällöt siihen vaiheeseen :) Norjalainen tapa on, että kaikille mahdollisille annetaan lahja. Puolison äidin sisaruksillekin nyt mielellään, onhan se kohteliasta ja kaunis tapa. Apuaaaa, en mä vaan saisi ikinä aikaiseksi. Onneksi kotikaupungin poika löysi minut, saa elää tällä laiskalla suomalaisella tavalla.


Linnea Press
 Joulua ja joulun bling blingiä. Kynttilän valossa on jotain niin tunnelmallista. Toisaalta tuli on hirveän vaarallista, Poika'1 ripusti sammutuspeiton näkyville opettajan suosituksesta, turvallisuus ennen kaikkea, isin poika, kunnon poika. Miksi sammutuspeittojen täytyy olla punaisia? Voisi olla musta tai valkoinen. Älä kysy miksen ompele päällistä, täytyykin ommella. Kirjoa södesti "sammutuspeite" etupistoilla. Hei älkää menkö vipuun sisustusliikkeissä - maailman halvin kudottu kangas on juuttikangas ja sitä saa edullisesti kangaskaupoista, mutta sisustusliikkeet myyvät tietämättömille kymmenkertaisella hinnalla, oikeesti, ruotsalaiset taitaa myynnin niksit, suorastaan epärehellistä kiskontaa mun mielestä. Juuttihan on kaunista ja sopii silmään nyt. Aika ruskeeta kuitenkin mun makuun.


Hus&Hem

Valkoinen on niin valkoista, puhdasta, kaunista ja jouluista, vanhat valkoiset pinnat puussa ja posliinissa. Tuo Hus&Hemin kuva on vanha leike vuodelta yks ja kaks, oli pakko ottaa mukaan tähän.

Hus&Hem
Tuossakin ollaan niin joulukuun iltapäivän tunnelmissa. Paras valo kuvata marrasjoulukuussa on juuri iltapäivällä tunti pari ennen sinistä hetkeä ja täyttä pimeyttä. Kynttilöiden valo antaa hehkua tarpeeksi valaistakseen tienoon eikä sähkövaloja silloin vielä tarvita.


Linnea Press
Metsää on taas kaadettu meidän läheltä. Havuja on niin ettei tiedä mitä niistä tekisi (mikäli olisi aikaa määrättömästi). Maljakkoon ja koreihin niitä tulee sujauteltua sellaisenaaan, mutta tähdenkin voisi näppäränäppinen valmistaa. Joulukortteja menneiltä vuosikymmeniltä on jäänyt malleiksi, niistä pari tässä ideaksi muille. Enkelikortissa on liimattu kiiltokuvaenkelin ympärille sanomalehtisydämiä, kirjainkortissa leikattu lehdestä kirjaimet, liimattu ja kopioitu.




 Kauniita erilaisia puutuoleja suloisen pöydän ympärillä. Ja lämpimän näköistä, kun on villamatto pöydän alla, muttei siitä mitään tulisi kun multa ja mun pennuilta putoilee puuroa ja viiliä harvaseruokailu lattialle. Myrtit takan reunuksella aivan herttaisia.

Lantliv

Talo&Koti

Joululahjaksi voisin toivoa noita Philippe Starckin muovituoleja ruokapöydän ympärille. Paha vaan kun mieheni lukee tätä blogia ääriharvoin. Pehmusteita ei tarttis niin pyykki vähenisi, pikkusen olis helppoa vaan pyyhkiä rätillä tuolit! Niin herraskaista kuin onkin istua pehmustetuilla pyhät arjet, niin jatkuvasti irtopäällisiä pitää pestä ja silti ne on aina mehutahroissa.

Sköna hem
 Kaunis tummahko harmaa lattia, katso! Harvinainen suomalaisissa kodeissa. Annalla oli ihanat harmaat ruokapöydän tuolit, maalannut kuulemma jotkut ullakkolöydöt. Alempi kuva innoitti aikanaan maalaamaan seiniä mustaksi. Samaisesta kuvasta ihailen myös lattiaa, joka on kuin ateljeesta - vähän mitä sattuu sävyjä sekaisin. Hieno se on, vaikkei meille tuollaista tule.

Deko
Kun tulee aika maalata talo ulkoapäin, niin mustaksi se täytynee vetää. Ainakin ristikkoikkunainen musta kivitalo on pökerryttävän suloinen. On tossa tietysti tota rekvisiittaakin, kauniita ulkotuoleja ja ruukkuja, isoja ja kalliita.

Divaani
 Kuka ei kaipaa voimakasta keltaista joskus silmiensä eteen? Mä tykkään tästä kuvasta ja palaan siihen silloin tällöin. Mietin maalatako ylähallin peräseinä tolleen akvarellimaisesti viidellä hivenen toisistaan poikkeavalla keltaisella pikkumaalipurkilla. Olis ehkä ihana, mutta aika raju, aika tosi raju myös. Selvää on ainakin, etten maalaa sitä mustaksi, siis selvää nyt, mutta annas olla toisena hetkenä taas tykkäisin mustasta siinäkin.

Deko

 Joskus parikymmentä vuotta sitten sain Kerttutädin joululahjan upeassa kartonkilaatikossa. Siellä taisi olla käsipyyhkeet, joissa oli neulottua pitsiä reunoissa. Hän oli ne itse tehnyt, niikuin aina jouluksi hän teki meille jotakin - tumppuja ja sukkia useimmiten ja niin ihania ja mieluisia aina. Niissä saattoi olla alkuun ajateltuna kummallinen sävy tai erikoinen väriyhdistelmä, mutta niistä oppi tykkäämään (kun niin moni kaveri ihasteli tai kummasteli kykynsä mukaan käsineitä) ja ne opettivat minullekin murrettujen värien ihmeellisen taikamaailman. Esimerkiksi vihreän ja ruskean väliset miljardit sävy-yhdistelmät ja värisulautumat puhuttelevat vieläkin luonnossa ja niiden kauneus ja sen näkeminen omissa käsissä tumppujen muodossa oli lahjaa lapsuudessani. Sellaiset käsineet olivat kuin luotu, ei tehdyn näköiset, kuten käsityötieteen professorimme kuvasi onnistunutta käsityötuotetta. Ne varmasti syntyivät tekemisen riemussa, flowssa. Kertun antama looda on tallessa ja lisäksi toinen samaa sarjaa, jonka löysin kirpparilta! Ou nou mikä löytämisen ilo. Harmaan arjen valloittava valopilkku. Kyllä, minä saan kauneudesta iloa. Vielä on tähtibodyn palasia jäljellä oviksi ja ikkunoiksi taloihin... Hauskaa loppuviikkoa Sinulle lukijani. M.











4 kommenttia:

  1. Piti kommentoida vaikka mitä, mutta unohdin jo kun loppuun pääsin.
    Ihania nauhoja -niitä ei voi koskaan olla liikaa!
    Pitääpä itsekin lähteä havuja metsästämään..

    Kauniita kuvia kaikkiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Tää tällanenhän piristää ilman muuta :)

      Poista
  2. Pistäs nyt kirjotellen! Mä oon lukenut tän jo moneen kertaan. Vaikka sun tekstiä onkin hauska lukea vaikka uudestaankin. Niin sua itseäs!

    VastaaPoista
  3. Voi Eeva. Ei sulla kanssa parempaa lukemista sitten taida olla :) mä oon kuullu että blogista voi tulla taakka ja mä pyrin sitä varomaan. Että juttua tulee sit kun se ei pysy sisällä,

    VastaaPoista