|
Niels Harving |
Heisveis!
Aika paketoida joululahjat, kuulin Norjassa asuvalta ystävältäni. On, on. Kun vaan saisi sisällöt siihen vaiheeseen :) Norjalainen tapa on, että kaikille mahdollisille annetaan lahja. Puolison äidin sisaruksillekin nyt mielellään, onhan se kohteliasta ja kaunis tapa. Apuaaaa, en mä vaan saisi ikinä aikaiseksi. Onneksi kotikaupungin poika löysi minut, saa elää tällä laiskalla suomalaisella tavalla.
|
Linnea Press |
Joulua ja joulun bling blingiä. Kynttilän valossa on jotain niin tunnelmallista. Toisaalta tuli on hirveän vaarallista, Poika'1 ripusti sammutuspeiton näkyville opettajan suosituksesta, turvallisuus ennen kaikkea, isin poika, kunnon poika. Miksi sammutuspeittojen täytyy olla punaisia? Voisi olla musta tai valkoinen. Älä kysy miksen ompele päällistä, täytyykin ommella. Kirjoa södesti "sammutuspeite" etupistoilla. Hei älkää menkö vipuun sisustusliikkeissä - maailman halvin kudottu kangas on juuttikangas ja sitä saa edullisesti kangaskaupoista, mutta sisustusliikkeet myyvät tietämättömille kymmenkertaisella hinnalla, oikeesti, ruotsalaiset taitaa myynnin niksit, suorastaan epärehellistä kiskontaa mun mielestä. Juuttihan on kaunista ja sopii silmään nyt. Aika ruskeeta kuitenkin mun makuun.
|
Hus&Hem |
Valkoinen on niin valkoista, puhdasta, kaunista ja jouluista, vanhat valkoiset pinnat puussa ja posliinissa. Tuo Hus&Hemin kuva on vanha leike vuodelta yks ja kaks, oli pakko ottaa mukaan tähän.
|
Hus&Hem |
Tuossakin ollaan niin joulukuun iltapäivän tunnelmissa. Paras valo kuvata marrasjoulukuussa on juuri iltapäivällä tunti pari ennen sinistä hetkeä ja täyttä pimeyttä. Kynttilöiden valo antaa hehkua tarpeeksi valaistakseen tienoon eikä sähkövaloja silloin vielä tarvita.
|
Linnea Press |
Metsää on taas kaadettu meidän läheltä. Havuja on niin ettei tiedä mitä niistä tekisi (mikäli olisi aikaa määrättömästi). Maljakkoon ja koreihin niitä tulee sujauteltua sellaisenaaan, mutta tähdenkin voisi näppäränäppinen valmistaa. Joulukortteja menneiltä vuosikymmeniltä on jäänyt malleiksi, niistä pari tässä ideaksi muille. Enkelikortissa on liimattu kiiltokuvaenkelin ympärille sanomalehtisydämiä, kirjainkortissa leikattu lehdestä kirjaimet, liimattu ja kopioitu.
Kauniita erilaisia
puutuoleja suloisen pöydän ympärillä. Ja
lämpimän näköistä, kun on villamatto pöydän alla, muttei siitä mitään tulisi kun
multa ja mun pennuilta putoilee puuroa ja viiliä harvaseruokailu
lattialle. Myrtit takan reunuksella aivan
herttaisia.
|
Lantliv |
|
Talo&Koti |
Joululahjaksi voisin
toivoa noita Philippe Starckin muovituoleja ruokapöydän ympärille. Paha vaan kun mieheni lukee tätä blogia ääriharvoin. Pehmusteita ei tarttis niin
pyykki vähenisi, pikkusen olis helppoa vaan pyyhkiä rätillä tuolit! Niin
herraskaista kuin onkin istua pehmustetuilla pyhät arjet, niin jatkuvasti
irtopäällisiä pitää pestä ja silti ne on aina mehutahroissa.
|
Sköna hem |
Kaunis tummahko
harmaa lattia, katso! Harvinainen suomalaisissa kodeissa. Annalla oli ihanat harmaat ruokapöydän tuolit, maalannut kuulemma jotkut
ullakkolöydöt. Alempi kuva innoitti aikanaan maalaamaan
seiniä mustaksi. Samaisesta kuvasta ihailen myös lattiaa, joka on kuin
ateljeesta - vähän mitä sattuu sävyjä sekaisin. Hieno se on, vaikkei
meille tuollaista tule.
|
Deko |
Kun tulee aika
maalata talo ulkoapäin, niin mustaksi se täytynee vetää. Ainakin
ristikkoikkunainen musta kivitalo on pökerryttävän suloinen. On tossa
tietysti tota rekvisiittaakin, kauniita ulkotuoleja ja
ruukkuja, isoja ja kalliita.
|
Divaani |
Kuka ei kaipaa voimakasta
keltaista joskus silmiensä eteen? Mä tykkään tästä kuvasta ja palaan siihen silloin tällöin. Mietin maalatako ylähallin peräseinä tolleen
akvarellimaisesti viidellä
hivenen toisistaan poikkeavalla keltaisella pikkumaalipurkilla. Olis ehkä ihana, mutta aika raju, aika tosi raju myös. Selvää on ainakin, etten maalaa sitä mustaksi, siis selvää nyt, mutta annas olla
toisena hetkenä taas tykkäisin mustasta siinäkin.
|
Deko |
Joskus parikymmentä vuotta sitten sain
Kerttutädin joululahjan upeassa kartonkilaatikossa. Siellä taisi olla käsipyyhkeet, joissa oli
neulottua pitsiä reunoissa. Hän oli ne itse tehnyt, niikuin aina
jouluksi hän teki meille jotakin - tumppuja ja sukkia useimmiten ja niin ihania ja
mieluisia aina. Niissä saattoi olla alkuun ajateltuna kummallinen sävy tai
erikoinen väriyhdistelmä, mutta niistä
oppi tykkäämään (kun niin moni kaveri ihasteli tai kummasteli kykynsä mukaan käsineitä) ja ne opettivat minullekin murrettujen värien
ihmeellisen taikamaailman. Esimerkiksi vihreän ja ruskean väliset
miljardit sävy-yhdistelmät ja värisulautumat puhuttelevat vieläkin luonnossa ja niiden kauneus ja sen näkeminen omissa käsissä tumppujen muodossa oli
lahjaa lapsuudessani. Sellaiset käsineet olivat
kuin luotu, ei tehdyn näköiset, kuten käsityötieteen professorimme kuvasi onnistunutta käsityötuotetta. Ne varmasti syntyivät tekemisen
riemussa, flowssa. Kertun antama looda on tallessa ja lisäksi
toinen samaa sarjaa, jonka löysin kirpparilta! Ou nou mikä
löytämisen ilo. Harmaan arjen valloittava
valopilkku. Kyllä, minä saan kauneudesta iloa. Vielä on tähtibodyn palasia jäljellä
oviksi ja ikkunoiksi taloihin... Hauskaa loppuviikkoa Sinulle lukijani. M.
Piti kommentoida vaikka mitä, mutta unohdin jo kun loppuun pääsin.
VastaaPoistaIhania nauhoja -niitä ei voi koskaan olla liikaa!
Pitääpä itsekin lähteä havuja metsästämään..
Kauniita kuvia kaikkiaan!
Kiitos, kiitos. Tää tällanenhän piristää ilman muuta :)
PoistaPistäs nyt kirjotellen! Mä oon lukenut tän jo moneen kertaan. Vaikka sun tekstiä onkin hauska lukea vaikka uudestaankin. Niin sua itseäs!
VastaaPoistaVoi Eeva. Ei sulla kanssa parempaa lukemista sitten taida olla :) mä oon kuullu että blogista voi tulla taakka ja mä pyrin sitä varomaan. Että juttua tulee sit kun se ei pysy sisällä,
VastaaPoista