Sisällä

Hei taas! 

Torstaina teki mieli kuvata vaihteeksi sisällä. Näyttää muuten ihan puutarhablogilta. Vaikkei vielä ole edes blogi kun en ole opetellut montaakaan asiaa....

Alkukesän päivinä virkkasin mustan pannunalusen pihakeinussa Tyttären kanssa. Hänkin haluaisi oppia virkkaamaan ilman sormea, koukulla. Mutta se on vielä vaikeaa kun lanka ei tottele. Surkeaa lankaa. Sormella tulee söpöä pätkää ketjusilmukkaketjua. Ja silloin Tytär oli vasta neljävuotias. Mitähän tytöstä vielä tuleekaan? Hienoa saada seurata omia lapsia. Onhan he keskenkaivuisia, se tulee arjessa esiin päivittäin, mutta kuitenkin aina uutta kehitystä huomaa tapahtuneen. Kuin itsestään.

 

Valkoiset kannut on kyllä mun päivien pelastus. Sisällä ja ulkona. Rumia kirjavia tai muovisia, apua tupperin käteviä, en ikinä kestäisi... Valkoinen on niin hyvä paras väri monessa, pellissä ja porsliinissa, puussa ja olisipa jonkun huoneen lattiassakin.

Poika'3:n lempinojatuoli ja vähän muidenkin.  Onneksi näitä on kaksi. Meitä on tosin kuusi...

Takka on mikä on, ei kakluuni lainkaan.Oppia siitäkin nyt vain olemaan kiitollinen. Oman talon suunnittelussa on kerran saanut valita mitä haluaa, tosin tietenkin yhdessä miehensä kanssa. Sitä ei vaan tiennyt mistä pitää joka asian suhteen ja kaikki yksityiskohdat täytyy kuitenkin valita saadakseen kodin valmiiksi. Mieheni sanoikin aina että talonrakennus on vain sarja päätöksiä, joihin täytyy sitoutua, se on niin kovin totta. Otan joka tapauksessa vaihdossa kaakeliuunin jos sinulla on jaloissa pyörimässä esimerkiksi kulahtaneen harmaanvihreä supersöpöillä alkuperäisillä rautaisilla kirjailluilla umpiluukuilla! Lampetti onnistuu vähän pehmentämään  modernia ja kylläkin hyvin toiminnallista ja järkevää tulisijaa. 

No tottakai perhonen on ihan oikea. Ei vaineskaan... Oikeitakin on kyllä ollut, muttei sisällä. Laventelit houkuttelevat perhosia ihan selvästi, kuten puutarhalehdet lupailivat keväällä. Näin jonain päivänä kolme nokkosperhosta yhtä aikaa terassilla muutaman metrin päässä laventelipaljusta! Perhoset on sydänystäviäni! Niin hiljaisia, niin kauniita.Niin olemassa kuitenkin. Suuri Luojamme on luonut nekin ainutlaatuisiksi. Tuo verhoon lennähtänyt, se on Tiimarista.Sii ja soo, se on edullinen sisustusliike. Nuo pellavaiset sohvatyynyt olen ommellut muutama kesä sitten. Rimpsuineen päivineen sulostuttavat lepohetkiämme.

Possun muotoili Poika'1 koulun kuviksessa. Iloinen ja tyytyväinen, uljas eläin. Aivan upeasti muotoiltu.

Kunniamaininta ystävälleni tuosta kauniista lahjasta. Maskulainen ystäväni oli kirpparilta löytänyt mulle köyhänhopeisen (tai miksi tuota materiaalia kutsuisi?) kulhon, aivan uskomattoman suloinen. Mä höpsö varis kun pidän niin kaikesta mikä vähänkään kiiltää.

Eilen hain ruusuja tarjouksen perässä ja tänä aamuna sain istutettua ne ihanat ja pari rusokirsikkapuuta. Sitten lähdimme Rövarenille Espoon saaristovenebussilla. Sieltä saaresta näkyi taivaaseen asti. Kun makasi oikein hiljaa kalliolla selällään. Tytärkin näki, jopa Poika'2. Lokit lenteli ja seisoskeli kliseisesti kallioilla. Oli hyvä kaunis sää. Joona paistoi meille ison kasan lettuja. Kuvin kuvaamaton sanoinkuvaamattoman kaunis retkemme on tässä nyt vain sanoin kuvattu. Koittakaa kestää. Tai voithan kuuklettaa vaikka hakusanoilla espoo meri taivas lokki. Kyl sielt kuvia pesee. Ei tosin meidän letuista sit kyllä vältsisti. Mut voithan sit mieles mukaan paistella niitä vaikka kotona.

Hyvää yötä!