Lathyrus odoratuksen lumoavassa tuoksussa

Uudet mullat häämöttävät taka-alalla

Kimpussa maljakossa pelkkää tuoksuhernettä

Lathyrus odoratus eli tuoksuherne on puutarhamme ihanimmin
tuoksuva köynnöskukka. Se vaatii täällä pohjolassa lyhyen esikasvatuksen mutta palkitsee runsaasti näin elokuun alussa, jo heinäkuun lopussa aukesivat ensimmäiset vikkelät kukinnot. Istutin tuoksuherneiden taimet ulos pajukehikoiden sisään kesäkuun alussa. Ne tarvitsevat tukea ja sitomista ja kastelua ja juttelua varsinkin, mutta mitäpä ei harrastelijapuutarhuri tekisi saadakseen taimet viihtymään... Oikeasti meidän keittiössä tuoksuu nyt niin hyvälle. Taivaan Luoja osaa hemmotella lapsiaan.

Jones sai tilattua ja leviteltyä mullat pihalaatoituksen viereen kaivettuihin vallihautoihin. Haluamme, tai öh pitäisikö olla rehellinen ja sanoa että minä haluan penkkiin ruusuja, ja ne kokeneiden tarhureiden mukaan kaipaa vähintään 70 cm multaa alleen viihtyäkseen, kasvaakseen ja kukoistaakseen vuosikymmenet. Ajattelin sekoittaa vierekkäin erilaisia ruusuja, eri värisiä ja nimisiä. En vielä paljon ruusuista tiedä, mutta taimistoilla on onneksi tarjolla monenlaisia. Erityisun viehättävä on "Sommervind", hailakan vaaleanpunainen ja monet valkovaaleanpunaiset Austin-ruusut.Tässä yksi kaunis köynnösruusu, jos saisi jonkun kaaren värkättyä pajusta portaan päälle pihalaatoitukselle tultaesssa. Aivan söpösöpö. Valkoiset ruusut on kuitenkin oltava pääosassa. Katsotaan mitä tulee ja tuleeko mitään vielä tänä kesänä, niin on ollut tekemistä viime aikoina...


Muutaman Lavandula angustifolian eli laventelin sain toissa päivänä kaivettua multiin (samalla kun Paavo maisteli ensi kourallisia isänmaata ja vähän multaakin). Päiväkodissa tädit ovat sitä mieltä, ettei Paavo enää vauva ole ja että kuulemma tärkeää on maassa saada möyrytä. Sai nyt sitten nauttia vapaudesta - oikeasti Paavo on kyllä tosi hyvin viihtynyt sen hetken rattaissakin kun olen hänen valveillaollessaan jotain pakollista puuhastellut ulkona.

Enimmäkseen ulkona on tarjolla marjanpoimintaa ja tarvii olla tosi ahkera nyt kun vadelmat on parhaimmillaan. Mansikoita löysin eilen enää neljä kokonaista, muut oli puoliksi kotieläinten alias tuholaisten eli ainoiden eläimiemme haukkaamia. Viinimarjat ovat jo syöntikypsiä, kävin ostamassa mehumaijan eilen. Tai mehuliisan, maailma muuttuu ja maijat jäävät kai historiaan... Ties vaikka taitais musta vielä mehutkin itse keittävä emäntäkin tulla. Ainakin jos en koko ajan kyykkisi puutarhassa.Paitsi viinimarjapensaissa tietenkin - sieltähän sitä mehua sitten saa.

Puutarhasuunnitelman mukaan istutimme vaaleanpunaista neilikkaruusua kuusi tainta viisi vuotta sitten keittiön ikkunan alle. Istutuksen yhteydessä leikkasin ne lyhyiksi ohjeen mukaan ja istutin taimet syvälle. Vuosien varrella ruusut ovat kasvaneet puolitoistametriseksi pensaistoksi, joka nyt romantisoi ihanasti meidän uuden saunan vilvoitteluterassin, jonka Joona nikkaroi kesälomalla.

 

Tällaista tällä kertaa. Kiitos kun luit pitkän sepustukseni! Muuten yksi hyvä blogivinkki vielä: Mintun maku. Serkkuni tyttö ja niin taitava!
Hyvää yötä, Jeesus myötä.