maanantai 13. elokuuta 2012

Puutarhaunelmointia ja käpykakkuilua



Heissan!

Kaksi vaaleanpunakukkaista pensashanhikkia tarttui K-raudasta mukaan, halusi hyvään kotiin meidän uuteen kukkapenkkiin. Ovat todella suloiset ja noitahan tahtois enemmänkin. Lantlivissä oli ihania puutarhakuvia ja niistä kakasi tässä alapuolella, nurinpäin... Olen pahoillani niskanne tähden. Olen ilmoittautumassa tällä viikolla kuvankäsittelykurssille, vielä en osaa kääntää kuvia oikein päin. Mutta ihanat kärryt, kukkaset ja tunnelma molemmissa, tuollainen lasiveranta voisi olla aivan mahtava myös...



Munakoiso on kaunis uudehko vihannes meillä. Se on hyvää kasviskeitossa, mutta varsinkin valkosipuliöljyllä siveltynä ja halloumisiivulla ja yrteillä täytettynä. Uunissa sitten paistettuna. Yhteishyvässä oli resepti, jota ei olisi kyllä tullut kokeiltua ellei veljeni vaimo olisi tarjonnut ensin meille juuri tätä herkkua. Oikeasti todella valtavan hyvää, pitsaa ilman turmelevaa ydinvehnää.




Elsa leipoi kakkua hiekkalaatikolla ja tuli lopulta näyttämään. "Kato äiti, mä tein käpykakun!" Kun kerroin että tuon komeuden laitan blogiin, niin hän heti vielä parantelemaan. Ihana pikkuleipuri! Tänään Elsa ja Paavo aloitti päiväkodissa. Siellä harjoiteltiin melkein päivittäin elokuun alkupuoli ja nyt siellä on niin kivaa, ettei pois raaskisi lähteä vielä kolmeltakaan. Paavokin oli tempaissut ja kiivennyt pöydälle kaatamaan litran piimää päälleen. Kyl ne siel pärjää siis. Ovat kuin kotonaan. Hyvä on työt aloittaa! Ihanaa mennä pitkästä aikaa kouluun! Viisi vuotta kotona on ihan hyvä putki mulle, pisin ikinä.

Ikeakirjasta Sy
Ikean kirjassa olen pitkään ihaillut tätä kuvaa. Ihanan musta taustaseinä, herkkää suloista vihreyttä, harmahtavaa rottinkia, valkoista valoisaa verhoa. Lasipurkki, jossa multaa. Siellä itää jotain. Lankakerä puukulhossa. Puhuttelevan musta sekin. Lämpöisiä lampaantaljoja. Kaikki vähän sikin sokin ja kiekuraista. Voisin viihtyä tuolla.

Meidän pihalla viihdyn myös. Istuin tänään ainakin minuutin Paavo sylissä nauttimassa pihakeinusta, sitten mentiin taas. Kuka ny paikallaan jos on yksi vuotta kolme kuukautta... Tuossa mullassa kasvaa jo ne ruusut, Aspirin Rose näkyisi, mutta kuvat ovat viime viikolta. Joku päivä ikuistan ruusun taimetkin.

Ruoste on supersöpöä kuten sammaloitunut terrakottaruukkukin.





 Sisällä suunnitellaan ja edetään pikku hiljaa lastenhuoneiden uusjaon kanssa. Elsa muuttaa Paavon kanssa nykyiseen Matin huoneeseen, saan taas ompelupöydän työhuoneeseen. Matti menee Akselin huoneeseen ja Akseli nykyiseen Elsan huoneeseen. Puput lähtevät siis pois vaaleanpunaisesta huoneestaan... Nykyinen Matin huone on alemmassa kuvassa.



Virkkailu on hauskaa ja varsinkin paksuilla kuteilla, kun tulee kyllä ihan hetkessä valmista. Siksi lähes kaikki suomalaiset virkkaajat tekevät nyt juttuja matonkuteesta. Käsityötieteessä opin kuitenkin aikanaan, että olennaista tekstiilikäsityön kouluopetuksessa on pitkäjänteisyyden opetus, askel askeleelta -toiminnan mielekkyys, porras portaalta eteenpäin -ajattelun merkityksen oivaltaminen. Kaikki ei tule valmiiksi tänään eikä nyt, mutta silti kannattaa ottaa yksi askel, ommella pari pistoa. Ajan mittaan pääsee kyllä perille kun suunta on oikea. Voi siis myös ottaa ne nollan koukut käyttöön ja virkata ompelukonelangasta jotain... Sata vuotta sitten oli naisen mitta itse virkatussa pääntiepitsissä, onneksi ei nyt enää. Joten harrastetaan ihan mitä halutaan vaan.  Mutta jotain suuritöisempääkin voi tehdä välillä. Puhun nyt vain itselleni. Itselleni siinäkin mielessä, että kommentteja ei ole juuri tullut ja voisi luulla ettei kukaan käy tällä luukulla, mutta laskuri osoittaa että kävijöitä on. Kirjoittakaa mielellään terveisenne ja ajatuksenne.

Korin tein joskus ajat sitten keväällä kun olin löytänyt uuden lankakaupan Hietaniemestä, Snurren. Siellä myyvät suunnilleen kaikkia sateenkaaren värejä matonkuteina.


Tiheikön väessä ahertavat aina niin asetelmallisen kauniisti, sadut ovat äidille ja lapsille yhtä nautinnollisia. Ehkä äidille jopa nautinnollisempia kauniiden kuviensa tähden. Rouvat ompelevat pitkissä hameissa, rakentavat kukista kaaria häihin ja hääräävät kyökissä kakkuja tekemässä. Ihana elämä! Kaukana likavaipat ja viemärinpuhdistamiset, pohjaanpalaneet sipulisilput ja lattiaan valuneet kaurapuurokököt!




Olohuoneessamme ei ole kattolamppua, mutta lyhty on. Se on mieleinen aina vaan, vaikka on kanssa tyyliin Tiimarista, muistaakseni K-raudasta. 


Ilta saapui jälleen. Paavo tuossa tuhisee nukkuessaan. Vielä pala Lantlivin unelmapihaa oikein päin. Hyvää yötä ja hyvää päivää niille, jotka lukevat tälläistä hölynpölyä keskellä kirkasta päivää! Kiitos etukäteen kommenteistanne! Ne olisivat kohtelias tapa myöntää että kävit täällä :)


7 kommenttia:

  1. Jätetään :) Hankalaa puhelimella. Ainakin mulle.. Ihailtavaa tarmokkuutta sisällä ja ulkona!

    VastaaPoista
  2. Kävin täällä kurkkaamassa :) ja oi että, terassi laajenee ja kaunistuu ja ihania juttuja, ääneenajateltuja! Ja kauniita kuvia! JOtenkin tuota vain pitäisi vielä kehittää, etteivät nuo oikein yläkulman blogiarkistotiedot tulisi muiden kuvien ja tekstien päälle...

    terkkui oman työn pakoilijalta, your sisteriltä:)

    VastaaPoista
  3. Myönnän, kävin täällä :-). Mille kurssille oot menossa? Joku blogikurssi vai mikä? Mul ois into kirjoittaa ja kuvata, vaan puuttuupi taito, kamera ja kuvaamisen kohteet :-)

    VastaaPoista
  4. Hei! Pienestä vinkistä tänne löysin... Kiva fiilis blogissasi. Itsekin tanskalaisen sisustuksen ja ruotsalais- suomalaisen mummola-tyylin ystävänä mukava katsella ideoitasi ja tunnelmointia. Iloa ja intoa blogin tekemiseen!
    tv. Hanna H.

    VastaaPoista
  5. Kiitos vastakaiusta! Hei älkää ressatko kirjoittaa! Mäkin käyn täällä tekemässä vain silloin kun en voi suutani kiinni pitää. Eli kun kuvat on liian kauniita Picasaan jätettäviksi.

    Essu; meen Photoshop Elements -kurssille, tuu ihmees mukaan, jos mahtuu enää.

    Hanna; hyvä vinkki tuo, että pistin piiloon noi kuukausiluettelot, ei ollut edes vaikeeta. Klik.

    Nähdään! Ihanaa loppukesän päivää teille!

    VastaaPoista
  6. Täällä myös yksi lukija jättää puumerkin. :)

    VastaaPoista