Puutarhurointia

Viime viikolla saapui ruusut. Hain ne tarjouksen perässä Muhevaiselta. Ihania, ihania. Olisi muuten myös pikkuisen siistiä kun saisi aikaiseksi kivettää kaivon ympäryksen yli jääneillä noppakivillä. Saisi kaunista pyöreää muotoa korostettua ja olisihan se käytännöllistäkin, kun kaivo ei täyttyisi pikkukivillä.

Kohti multaa ollaan menossa. Paksun mullan peittoon. Juurenniskan tulee saada Suomen oloissa vähintään 15 senttimetriä multaa pakkassuojaksi. Onneksi multaa oli tarpeeksi penkissä, noin 70 cm syvyisesti. Sinkkinen kastelukannu oli pakko estetiikan tähden hakea kuvaan rekvisiitaksi, vaikka letkulla meillä todellisuudessa kastellaan.

Kerroin Rövarenin keikasta viime kerralla. Tässä kuva kauniista rantakallioista ja loppukesän lempeistä tyrskyistä. Siellä oli niin lomatunnelma. Ruotsinlaivat lipuivat horisontissa ja lähempänä kellui purjeveneitä hiljalleen eteenpäin elämässään.

Omaan kotisatamaan alias pihaan on ihana retkiltä palata. Pensaat ja puut kasvavat vuosi vuodelta korkeammiksi. Pylväspihlajista irrotettiin tänä kesänä jo tukipuutkin, katso miten vahva runko niillä jo on.Viisi vuotta sitten paikalla oli vain soraa, maan tasalla. Puutarha tulee hitaasti. Mihinkään ei ole kiire. Ollaan tässä ja katsotaan mitä tästä vielä tulee. Suunta on tärkeä.

 Syyshortensiat penkissään peräkanaa kolmestaan. Seuraksi tupsahti vielä hento pikkarainen koivun taimi pionipenkistä. En sitä raaskinut antaa hukalle, muttei se pioneita viihdytä laisinkaan. Toisen koivuntaimen siirsin noin viiden metrin päähän yksinään. Ruusujen paikalleen asettelu oli herkullista puuhaa. Kauniimpaa näkyä en juuri pihalle olisi voinut kuvitella. Kasvien istuttaminen muuttaa paikan henkeä suurenmoisen paljon. Paikalle, jossa ennen oli vain soraa, sitten multaa, onkin saapunut pilkahdus unelmien kartanonpihaa. Tuosta noin vain, kasvin mukana. Kokonainen kokoelma mielikuvia onnesta, säätyläisromantiikasta ja siitä mitä haluan. Jaloruusut ovat jalosukuisen oloisia, todellakin. Kuvissa Aspirin Rose, valkoinen maanpeiteruusu; Nostalgie, punavalkokukkainen varrellinen ruusu sekä Sommervind, vaaleanpunainen maanpeiteruusu.

Mieheni siivosi terassin alustaa viime lauantaina. Sieltä löytyi paljon vuosien varrelta jääneitä laudankappaleita. Osa oli kaatopaikalle menossa. Innostuin kokeilemaan teknisiä käsityötaitojani ja tein tällaisen portintekeleen. Tyttären mielestä se sopisi leikkimökin pihaan. Sen voisi maalata valkoiseksi. Jospa ensi kesänä tai sitä seuraavina tulisi inspiraatio leikkimökin tekoon...

 Ruusupenkki on vielä vaiheessa. Sopisiko kivet mullan rajalle? Pihan takarinteestä siirsin hopeahärkkiä tuppoina ruusujen juurille. En tahtoisi kuorikatetta tähän. Härkki on levinnyt kolmessa vuodessa rinteeseen niin, että määrä on kaksikymmenkertaistunut. Että katsotaan vuoden ja kahden päästä tätä kohtaa. Perennat on ihanan edullisia, koska ne leviää, ainakin tämä hopeinen härkki, joka kukkii kesä-heinäkuun valkoisin kukin. Ruusupenkissä kasvaa myös Hans Gönewein ruusu ja Nostalgie, josta ei ole erillistä kuvaa.

Polkuja ja käytäviä toivoisin pihaamme enemmän. Laatoitukselta pääsee kohti kasvimaata ja trampoliinia alla kuvattua sorakujaa pitkin. Reunoilla kasvaa laventelit, joiden talvenkestävyyttä koetan ensi talvena. Saattavat säkällä hyvällä menestyä. Muotoonleikatut kiiltotuhkapensaat tähän on tulossa, taimet haen syksyllä kun niitä saa nipuissa aidanteita varten kolmasosahinnalla kuin taimia kesällä ruukuissa.

Markuksen antamat tomaatintaimet olivat laadukkaita. Tomaatteja kypsyy tasaiseen tahtiin kahdesta taimesta. Ne ovat valtavan herkullisia ja pehmeäkuorisia. Ensi vuonna laitan, jos Luoja suo, vielä useamman taimen juuri tuohon terassineduslaatikkoon, siinä ovat kypsyneet aikaisin ja menestyneet hyvin. Aiemmissa kokeilemissani paikoissa syyskuulla kypsyi ensimmäiset ja jouduin poimimaan pakkasten tultua sata raakaa sisään kypsymään.

Tuoksuherne on ihana! Aina vaan tuoksuu penkissään. Siementä sen ei sovi antaa tehdä, eli herneenpalot on syytä poimia. Muuten ei jaksa kukkia. Rungolliset tuijat nojailee toisiiinsa terassilla kuin rakastuneet.

 Rusokirsikka kukkii vaaleanpunaisena keväällä toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Sitä odotellessa mietitään, millä sävyllä käsittelisi terassilattiat ensi keväänä. Pidän hurjasti harmaantuneesta sävystä lämpökäsitellyssä vuosia vanhassa laudassa, mutta viimeiset terassin aluspeitelaudat on vasta asennettuja ja kokonaisuus siksi kirjava. Hiilenmusta voisi olla tyylikäs, mutta onko se herttaisen kaunis?

Kesäkukat kuoli koreissa. Metsäretkeltä kerättiin kanervaa, joka pärjäilee nyt säilykepurkeissa vedessä. Roosa on jotenkin siedettävää kanervissa. Muuten se ei ole niin hyperhienoa.

Virkkaustarve tuli taas. Varmaan kun mietin työpaikan opetussisältöjä. Eri väreillä reunustaminen on in ja pop nyt mulle. Lyhtyjäkin jo asettelin lipaston päälle. Josko ne syysillat pian alkaa? Ihania nukenmekkoja ja tyttöjen mekkoohjeita pursuaa teos "Mekkotehdas" (Kirsi Etula & Sunna Valkeapää, WSOY). Kuvaan pääsivät myös omat lähiruuat - tomaatti, sipulit ja oregano.

Kesäkuun alussa vierailimme Legolandissa Tanskassa. Muotopuutarhojakin löytyi supersödesti pienoiskoossa. Aivan upeita ja hyvin hoidettuja pihoja ja ai niin, myös legorakennelmia.

Matkalla Tanskaan pysähdyimme Etelä-Ruotsin Linköpingissä, sen vanhassa kaupungissa. Kahvilan pihalla oli suht kauniit istutukset. OI USKOMATONTA oikeasti olin pyörtyä. Joku on vaalinut näitä pallohavuja vuosikymmenet. Ihanaa, ettei kaikkea kaunista tarvitse omistaa. Siitä voi nauttia myös vaikka se on ruotsalaista tekoa. Pidän muotoonleikatuista kasveista oikein hurjan paljosti. Entä sinä?