Tervehdys!

Kiitos käynneistänne! Hauska nähdä. Hah. Bloggailu ei ole sosiaalista elämää, vaikka sosiaalisiin medioihin lukeutuukin. Parasta  on tavata oikeasti. Bloggailu on kuvien esittelemistä ja valokuvauksen opettelemista, estetiikan määrittelemistä ja oman maun etsimistä ja tarkentelua.
Tavattoman suloinen pallopuu löytyi Etelä-Ruotsin sieltä jostakin. Mikähän laji? Ei pihlajaa tuollaiseksi ainakaan näillä viherpeukaloilla tuollaiseksi leikkaa, vaikka tekisi työtä vuosien ajan. Kaunis. Toivoisin tuollaista tikkukaramellipuuta meidän pihaan.

Taas on ajankohtaista tuo punamullasta kiinni pitäminen. Perinteinen lämmin punahan sopii meidän alueelle, edes liiterin väriksi. Mutta, kiusaus olisi suuri värjätä se harmaaksi, se olisi kaunis myös ja passaisi moderniin pihaan. Linköpingin vanhassa kaupungissa punamultaa ei voisi värjätä muotien ja trendien mukaan, miksi minunkaan sitten tekee mieli maalata? Vastustan periaatteessa "turhaa" remontointia, jo ympäristösyistä.

Värit ovat voimauttavia. On ihanaa voida vaihtaa lakanoita ja tuolihuppuja, siitähän saa iloa. Mutta katsokaa tuota ihanaa lampuntolppaa, sävy on taitavasti valittu ja kestää aikaa seuraavatkin sata vuotta. Siinä on jotakin kaunista, pysyä kuin puu, omassa värissään ja lajissaan tuulten puhaltaessa milloin mistäkin.

 Joonan nikkaroima nukensängynsöpöliini. Elsan vauvojen lepopaikka. Peitto on mun tekemä tietysti, ja patja. Mieheni ei virkkaa eikä ompele. Koulussa pojat on yhtä innostuneita kuin tytöt, amigurumeista ainakin ja kyllä, ompelukoneesta! Joona haluaa porata ja sorvata, sahata ja ruuvata. Ilman muuta. Niin äijä, niin äijä, kuten Pia sanoisi.

Ennen meidän kaikki seinät oli valkoisia. Sitten tuli musta takaseinä olohuoneeseen ja keittiöön. Pakko saada syvyyttä ja taustaa valoisuudelle. Peli jatkuu. Musta on liian musta, mutta ruskean harmaa in&pop. Näkymiä ennen ja nyt:

Ihanaa, että sain itsestäni irti maalausurakan viime keskiviikkona!!! Nyt on hyvä, juhlavaa suorastaan. Ennen likaantuneet seinät ovat nyt kauttaaltaan mudassa. Siistii.

Blogin kässäkerho-osasto paljastaa virkkaavansa pannumyssyä teenkeittimelle. Pallukat on huippuhelppoja virkkaa, vaikka olen niiden tekemistä aina kiertänyt. Saunalla käväisin kuvaamassa laudeliinan koristett - vuosia sitten Tallinnasta tuotuja pellavaliinoja olen pikakirjonut vanhoista mummojen kirjailemista keittiöpyyhkeistä leikatuilla monogrammitilkuilla.Pukuhuoneen seinässä on kirppikseltä löytynyt lampetti, joka on muuten suomalaista uudehkoa käsityötä.

Kahdeksan vuotta sitten suunnittelimme taloamme. Leikkelin silloin lehdistä inspiroivia kuvia. Löysin ne nyt monen vuoden jälkeen ja huomasin, että maku on pysynyt samana. Tykkäisin tällaisesta vieläkin! Paitsi tuo punamultarakkaus - se laimenee välillä ja tulee sitten taas. Liiteri on meillä ainoana sitä enää edustamassa, kun eteiskaapin maalasin pari vuotta sitten valkoiseksi.

Sköna hemin keittiökauneutta, huokaus.
Ole hyvä ja nauti viime syksyn numerosta näin jälkikäteen...
Tykkään tuosta itse maalatun valkoisen paneelin ja mustuneen kuparin yhdistelmästä. Ja mustasta tasosta ja rekvisiitasta. Hyvää syyskuuta! Nähdään!

Sköna hem