keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Vakaa ja väsymätön aurinko



Isoäidinneliöpeitto on lopultakin valmis! Elämäni ensimmäinen. Muttei suinkaan viimeinen mikäli minusta riippuu :) Aika turkoosihan siitä tuli. Mutta passaahan se näin mielettömän kirkkaina kevättalven päivinä. Ja oikein mukava se on heittää virkatessa harteille kun hieman illasta kylmää. Ja kyllä miten se onkin niinkuin munvärinen. Oi että mä tykkään noista sävyistä, aina. 







Onko mitään södempää nähty kuin keikahtamaisillaan olevat lautas- ja kulhokasat keittiön sivupöydällä? Pääsin kuin pääsinkin elämässä eteenpäin ja en ommellut enää talokorttia.Hillitön ponnistushan se on luoda jotain ihan uutta. Mutta Kajsa Wikmanin tyyliä mukaillen kokeilin tuollaista kesäisen hehkeää puutarhatunnelmaa luoda ompelukoneella helmikuun keskelle. Melkeen kuin oisin jo teellä.

Tilkkuilua, osa 8. Siis jos laskuissa pysyin niin kahdeksas tilkkupeitto tää vehree nyt on. Pistin tuon viime kesäisen lohjalaislöydön nyt likoon tähän peittoon, tuon vanhan ympyräornamenttikuvioisen.





Mitä nyt virkataan? No jotakin ihan muuta kuin taivaan turkoosia. Kukkasia, vaaleenpunkkuja. Ojdå, voisin pitää virkkausvuoden! Istua sohvilla kylissä ja kahviloissa, kotona ja junissa. Vaan virkata, virkata, virkata. Parasta se on mitä koukulla voi tehdä, vai mitä. Paitsi vaan että jumiinhan siinä niskahartiseutunsa saisi jos vaan viikonkaan putkeen koukuttelis. Kyllä on jees että elämä on mitä on - nousta joka välissä niistämään neniä ja hämmentämään sitä riispuurroo (lue: lämmittämään mikropitsaa). Kiitos tämänpäiväisestä virkkausseurasta neuloosiystävälleni!

Hyvää loppuviikkoa!

T. Nupurisofia

10 kommenttia:

  1. Ihania kaikki! Sisin oikein sai väriterapiaa,ja kaikki niin kauniita. Anne

    VastaaPoista
  2. On väriterapiaa kerrakseen. Ihana katsella sinun väriloistoa..
    Tarttuisikohan sitä tännekin =)
    edes pienen nuppineulan pään verran...

    VastaaPoista
  3. Exactly. Teillä se nuppineulakin erottuisi räväkkänä! Mutta anna mennä!!!

    VastaaPoista
  4. Oi kun tuo valmistuva tilkkupeitto on IHANA!!
    Ja kukat kyllä ihan ihanan vaaleanpunaisia!! Ei ollenkaan haittaisi vaikka mulle pari eksyisi, vaikka ihan sellaiseen söpöön pannulappuun jota vois pitää roikkumassa paraatipaikalla=))))
    No joo, KIITOS vaan viimeisestä, ja kaikesta... Voisin kans ottaa pienen piristysväriruiskeen meille ...

    VastaaPoista
  5. Elä nytte, voi kiitoksia. Hyvä tietää minne tätä rättipuolta voi tyhjentää tarpeen tullen!!
    Kiitos hauskasta yllätyskäynnistä! HUomenna olis taas uusi päivä :)

    VastaaPoista
  6. Hello! 'Eksyinpä' tänne blogisurffaillessani ja tuli tunne että aivan kuin olisin tuossa talossa käynyt. No, äkkiäpä se selvisi että näin on! :-)
    Ihana blogi, ihania ideoita ja kirjoitat niin ihanan hersyvästi! Pääsit heti suosikkeihini! :-D
    Maamo

    VastaaPoista
  7. I hate mondays -fiilikset tässä väkisinkii heittää kuperkeikkaa kun tällasia kommentteja lukee! Kiitos voimauttavista rohkaisun sanoista. Mulla kun nää suhdanteet vaihtelee.

    VastaaPoista
  8. Tuo korttiseinäkuva on mahtava. Väri, utu, asetelma. Go Camping! Vaikka Keski-Uudellemaalle.

    VastaaPoista
  9. Eeva! Kiitos. Muistatkohan sä mistä museosta tuo kortti on. Täysin vinkkinä meidän pennuille että viihtyisivät pihalla enemmän :-) Mähän en pysty telttapatjalla nukkumaan.

    VastaaPoista