torstai 28. marraskuuta 2013

Mukava, mustavalkoinen marraskuu



Tää on mennyt niin äkkiä, tämä syksy. Ollaan 
joulukuun kynnyksellä nuuhkimassa piparin tuoksua. Mutta eipäs maisteta 
vielä… Nyt on pikku paasto, opin tänään koulun "aamunavauksessa". 

Marraskuussa me saatiin uusi matto iki-ihanasta lähikaupastamme, Ikeasta. Satuimmekin seitsemän vuotta sitten rakentamaan juuri sen viereen :) No ei paljosti ole harmittanu. Just toi hintataso lyö kyllä Mikkelin sisustuspuodit viisnolla, tuo mustavalkoinen muovimatto oli kympin. :) Muuten Mikkeli on kieltämättä ihan vertaansa vailla oleva kylä, erityisesti henkilökuntansa puolesta.

No juu, on tässä taas himpessäkin ehditty potemaan, ei olla minkäänlaisia kylänluutia, ei. Aina on joku meistä kipeenä ja vaik kaikki muut ehtis ja selviäis kouluihinsa, eskareihinsa ja töihinsä, niin kakkonen myöhästyy koulutaksista ja jää köllimään Aku Ankan kanssa, hups koko päiväksi. En tiedä, pitää jäädä kotiäidiksi vissiin vahtimaan näitä..



Oikeasti olen käsillänikin tehnyt. Pakko oli saada tota trendihärpäkettä keittiölamppuun. Alias valkoista lankaa kieputin saadakseni rakkaat raidat johtoon! PAras keksintöni sitten talotyynyvillityksen. (Silleen just se kun tota valkoista lankaahan nyt löytyy keltä vaan kunnialliselta naiselta niin tää on ilmaista, ekologistista vallan.) Se talohösellys taisi mennä jo. Ens kaudella tehdään kaloja pienten kanssa koulussakin. Näin upean mallin kolleegalla etelä-Eppoossa. Niin Espoossa. Mutta meitin Patukka se niin komiasti osaa kertoa missä asuu: "Äiti mä asun eppoossa." Huippua huikeaa kun vauvatuntua puhuu jo ihan kaikkea.
Kun joku meistä kertoo esimerkiksi päivästään illallisella, niin Poika'3 tarkentelee jatkuvasti "ai ON vai?"
Ihan mieletön porukka meillä täällä. Toinen toisensa kunnioittamisessa kilpailee. Opettaa toisilleen ne kaikkein älyttömimmät jutut. Mutta kääk, onko sitä aikuisenakin itse aika samaa puuta? 


Aika epätäydellisenä sitä tässä tarvii vaan mennä ja pyrkiä kuitenkin kohti oikeaa suuntaa. Ja nyt se suunta saattais olla vaikka nukkumaanmeno. Kylläpä olin nokkela. Ens postauksessa mä julkaisen kyllä yhden keppitähtösen. Joulukalenteriluukkuja blogiin en saanut tänäkään jouluna tehtyä. Tää kun on mun harrastus vain. Mutta käykää katsomassa muita ihania blogeja. Ja laulakaa joululauluja lasten kanssa. Ja kyl te tiedätte. Hyvää yötä lukijani, nuku nuku nurmilintu hyviä unia! Väsyköön västäräkkinnekin. M.

4 kommenttia:

  1. Ihanan mustavalkoista ja kiva, kun kirjoittelit taas! :)
    Olkoon joulukuu sitten enimmäkseen valkoinen, ainakin ulkosalla!

    VastaaPoista
  2. Mustavalkoinen on kaunista!
    Ja lähikauppa on kiva =)

    VastaaPoista