Adventti on

Mitäs ihanan vihreää tuolla kaapissa odottaakaan? No tietysti minttusuklaatötterö, kaunotar. Meidän lahtelaisen kummipojan (äidin) tuliainen. Ilmankos marraskuun alku ei ollut tänä vuonna niin masentava :) Kiitos vaan kauniisti! Mä iloitsen suuresti myös näistä kaapeista. Meillehän on nää seitsemän vuotta etsitty kaappeja olohuoneeseen ihan saadaksemme lisätilaa keittiösäilytykseen. Ja monenlaisia onkin etsitty, löydetty ja jätetty kuitenkin hankkimatta milloin mistäkin syystä. Silloin tällöin Joona vieläkin on ymmällään mun kanssa. Kun mä etsin mustaa kaappia, joka olis umpiovilla ja kun se on löydetty niin se on sitten niin musta ja valkoistahan mä oikeastaan tarkoitin. Ja toisaalta matalia kaappeja mutkun mitä korkeampi kaappi, sitä enemmänhän sinne tietty mahtuu kauraryyniloodia. Kun just se on ollut niin täällä periferiassa asuessa ärsyttävää, kun joutuu muutaman hiutaleen takia lähtemään maailman ääriin yhtäkkiä, jos sattuu ja kun sattuu vahinkoja, ettei olekaan varapurkkia jotain perusmättöä. Nyt meille mahtuu riisit ja sokerit riviin wau. Mä tiesin nyt näistä vitriineistä, että voisin kattella loppuelämän näitä.

Flunssaisena makoillessani sohvalla päivästä toiseen sain verhoidean: Vanha kellastunut pellavaverho puoliksi ja siihen grouvisti vaan siksakilla harmaita suikaleita käytetystä miestenpaidasta. Tuli parhaat verhot ikinä.Ei oikeestaan edes huomaa kokonaisuudesta, että verho olis keltsu. 

Mä kyllästyin kesäiseen Akselikirppissireeninoksakuvaan ja tein päälle kollaasin näteistä sisustusleikkeistä. Jotenkin niin hauskaa puuhaa tuollanen. Voisin tehdä aina vaan. Paitsi nyt taas sohvalle... Ensin sitä kauraa Poika'3:lle. On aamu näet, adventin aatto. Myyjäiset poikain koululla. Voiskohan sitä olla viemättä lupaamansa suklaakeikin ihan vaan yskän takia?  Kainny.

Aurinkoista adventin aikaa! M.